lauantai 11. huhtikuuta 2015

Alkuraskaus


Siitä on muuten aikalailla tarkalleen 3 vuotta, kun plussasin tuon ihanan esikoiseni. Sen jälkeen on tullut 3 positiivista uutista, joista jokainen on muuttunut nopeasti negatiiviseksi. Tämä nykyinen plussa on siis tähän mennessä pisimmälle kestänyt ja jotenkin tuntuukin erilaiselta. Osittain jopa varmalta. Pelkoja on silti ihan kamalasti, kuten monella muullakin tässä vaiheessa. Sitä miettii, että onko normaalia tuntea näin kovia mahajuilimisia tai onko normaalia olla lähes oireeton. Toisilla saattaa alkuraskaudessa olla pelkona myös verenvuoto, joka voi ihan hyvin olla vaaratonta. Täytyy myöntää, että jännitän kamalasti vessassa käymistä ja aamulla heräämistä. Entä, jos se NYT on mennyt kesken?

Esikoisen kanssa pääsin alkuraskauden aika helpolla. Tein raskaustestin vasta noin rv9 (rv=raskausviikko) tienoilla eli todella myöhään. Olin tällöin kärsinyt pitkään epäsäännöllisestä kierrosta ja olin melkein kokonaan oireeton. Muistan syöneeni vaniljajäätelöä ja haukkuneeni sen valmistajan pataluhaksi, koska jäätelö maistui mielestäni kammottavalta. Vika ei tosin tainnutkaan olla valmistajassa, vaan raskaudessa. Pahoinvointia ei liiemmin muuten ollut, ei liitoskipuja eikä yhtään mitään. Pientä väsyä, isoa nälkää ja päänsärkyä. Siinä kaikki.

Tällä kertaa oireilin jo ennen testin tekemistä, mutta en tajunnut yhdistää niitä vauvaan. Joskus nimittäin tunnen juuri ennen kierron päättymistä samankaltaisia oireita, mitä raskaudenkin sanotaan tuovan. Näin jälkeenpäin voin kuitenkin sanoa, että se vahvistunut hajuaisti, oliivin/fetan/suolakurkun himo ja väsymys olivat ennakkoivia vinkkejä raskaudesta. Miten sitten päädyin tekemään raskaustestin?

Päälle viikko ennen plussaa aloin kärsimään ikävästä vaivasta. Tuntui siltä, että juuri sairastettu virtsatietulehdus olisi jäänyt päälle. Rakko oli täynnä, mutta tyhjentäminen ei onnistunut, kirveli ja sattui. Ravasin tiheään tahtiin yksityisellä, jossa mietittiin ja mietittiin syytä tälle. Kokeiltiin rasvoja, hiivalääkettä ja antibioottia eikä mikään jeesinyt. Oireet palasivat jälleen pitkäperjantaina ja suurinpiirtein nyyhkytin sykkyrässä matolla sitä epämiellyttävää tunnetta. Päätettiin, että lauantaina ajeltaisiin työpäivän jälkeen jälleen kerran Dextraan miettimään syytä sille kaikelle kärsimykselle. Työpäivän aikana mietiskelin vähän  kaikkea ja huomasin jossakin vaiheessa, että mahaa nippaili kivuliaasti sekä erikoisesti. Tästä pälkähti mieleeni, että menkat olivat myöhässä reippaasti, vaikka kierto on pysynyt puolisen vuotta säännöllisenä. 

Kotona mietin asiaa lisää ja päätin, että kaipa sitä voisi testata JOS jemmoista löytyisi joku vanha raskaustesti. Löytyihän sieltä ja hetkeä myöhemmin istuin tikku kädessä vessanpöntöllä. Tuijottelin sitä aika neutraalisti ja tulos näytti negatiiviselta. En ollut yllättynyt, vaan pikemmin ärtynyt kiertoni sekoamisesta. Yhtäkkiä havahduin siihen, että valkoiselle pohjalle oli tullut hennon vaalea viiva. Kädet rupesivat tärisemään, tuijotin viivaa epäuskoisena ja kaivoin kännykän esiin. Iskin kuvan erääseen speciaaliin ryhmään, jossa on kourallinen tyttöjä jakamassa elämäänsä toisilleen. Onnitteluja sateli. Muistan kiskaisseeni ensimmäiset kengät jalkaani ja lähteneeni ilman ulkovaatteita ovesta ulos. Juoksin niin lujaa, kun jaloistani pääsin ja olin ihan varma, että pyörryn kohta. Hetkeä myöhemmin seisoin työpaikalla pukkareilla ja pidin testitikkua  J:n  kasvojen edessä. Kumpikaan ei oikein saanut sanoja suustaan ja päädyttiin halaamaan pitkään.

Lähdettiin kaikesta huolimatta iltapäivällä sinne lekuriin, jossa selitin tehneeni haalean plussan kotona. Lääkäri pisti lähetteen pissakokeeseen SEKÄ verikokeeseen. Hetkeä myöhemmin kävelin ulos Dextrasta paperin kanssa, jossa luki isolla sana POSITIIVINEN. Verikoe antoi HCG:n määräksi 114, joten olin siis todistettavasti ja aidosti raskaana. Vihdoin.

Meillä on ollut paljon puhetta tulevaisuudesta. On puhuttu yhteenmuutosta, lapsista ja tulevista vuosista. Ollaan mietitty sitä, että halutaan perustaa perhe ja hankkia yhdessä paljon lapsia. Kumpikaan meistä ei olisi koskaan uskonut, että juuri nyt oli vauvan aika tulla. Tämä pieni ihme yllätti sekä tulevan äidin että isän. Elämä antaa parastaan, kuten joku lukija kirjoitti kommenttikentässä.

Tein tuon raskaustestin rv4+3 ja tänään ollaan viikko pidemmällä eli rv5+3. Toistaiseksi olen jälleen melko oireeton. Kaikkea pientä vaivaa kyllä löytyy, mutta ei mitään sellaista, joka haittaisi näkyvästi elämää. Pahoinvointia ei ole, ällötystä ei ole eikä enää ole myöskään kipua. Alkuun maha oli vähän sekaisin, kivulias ja täynnä ilmaa. Se aiheutti huolestuttavia jomotuksia ja olin ihan varma, että tämäkin menisi vielä kesken. Väsymys on hiipinyt pikkuhiljaa kylään ja valvominen on liki mahdotonta. Hajuaisti on edelleen aika herkkä, mutta ei aiheuta kuvotusta. Pahin oireista on ehkä nälkään yhdistettynä ruokahaluttomuus. Maha kurnii koko ajan, mutta mikään ei maistu!

Suunniteltiin vähän, että mentäisiin noin rv7+1 varhaisultraan tarkastamaan, että onko kaikki hyvin ja löytyykö masusta ketään. Sykkeenkin pitäisi näkyä noilla viikoilla jo. Tuntuu, että sinne on mahdottoman pitkä aika enkä malta yhtään odotella tässä jännityksessä. Miksi aika matelee, kun on jotakin odotettavaa?  Ensimmäinen neuvola on 27.04., jossa varmaan saadaan niitä kuuluisia lippulappusia. Tässä sitä nyt taas ollaan - matkan alussa kokemassa kaikki uudestaan. Miltähän se tuntuu tällä kertaa? Erilaiselta vai ihan samanlaiselta? Erona edelliseen on se, että pääsen kirjoittamaan tästä raskaudesta kaiken ylös tänne blogin puolelle. Operaatio Äiti. muuttuu siis äitiys-, mielipide-, ja lastenvaateblogin ohella raskausblogiksi! 

En koskaan ole perustanut kamalasti vauvamaha-kuvista, mutta kaikkeahan sitä on kokeiltava. Aion siis näihin postauksiin ujuttaa otoksia tästä kasvavasta pötsistä niin kauan, kun jaksan ja muistan. Otin tänään ensimmäiset kuvat ja "järkytyin" lievästi. Alkuraskaudessa saattaa joskus tulla paljon turvotusta ja uskon tämän olevan juuri sitä itseään. Mahahan vastaa samaa, kun viime raskauden rv16! Apua! Vielä kaksi viikkoa sitten olin huimasti litteämpi keskivartalosta, joten saa nähdä millaiseksi palloksi tässä päädytään! No, olkoon turvotusta tai ei, mutta vauvamaha <3





Minkälaisia raskausoireita teillä oli? Mistä tajusitte testata? Kuinka moni on käynyt varhaisultrassa ja millä viikoilla?


23 kommenttia:

  1. Mä aloin noin viikko ennen testiä salaa miettimään mitä jos. Lähinnä syystä, että jouduin yöllä heräämään pissalle mitä ei todellakaan normaalisti tartte. No sitten oletettujen menkkojen alkamisajankohtana olinkin ihan varma, että melkat alkaa, samanlaista jomottelua ja vähän väliä vessassa jouksin kattomassa, että joko nyt. No ei alkanut vuoto ja menkkajomottelua vaan jatkui, neljä päivää odotin ja tein testin, hyvin haalea haamu ilmestyi ja pyllylleni meinasin lentää. Vähän myöhemmin alkoi rinnat olee hirmu arat ja tota menkkajomottelua jatkui aikansa.

    Oksantanut en kertaakaan, n. rv 8+ alkoi tulemaan etovaa oloa, mutta se jäi siihen. Mistään järkyttävistä raskausoireista en ole kärsinyt ja voisinkin sanoa olleeni aika oireeton. Eli todella helpolla olen päässyt. Pelon sekavin tuntein alkuraskaus menikin, rv 6+4 kävin muusta syystä päivystyksessä jossa sitten samalla ultrassa ja elävä alkio löytyi. Yksityisellä kävin oman mielenrauhan vuoksi rv 10+ jotain. Nt-ultran jälkeen pystyin hengähtämään, vaikka lopullisesti voin huokasta helpotuksesta vasta, kun vauva on sylissä.

    Nyt kun viikkoja on se 31+4 on alkanut olemaan oireina hengästyminen ja iskias vähän vaivaa välillä, mutta kaikin puolin helppo raskaus.

    Tsemppiä sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun kerroit miten sulla meni toi alkuraskaus :) Helpottaa kuulla muiden kertomuksia.

      Mekin varmaan varataan se varhaisultra sitten kyllä päälle rv7 :)

      Poista
  2. Voi ihana uutinen, onnea! :) Itsekin viikolla 16+5 tästä toisesta. ,

    VastaaPoista
  3. Mä oon kaikista kolmesta vuotanut alkuraskaudessa.. Ekasta vähän, ja kahesta todella paljon. Viikkoja putkeen, ja valtavia määriä. Syynä hematoomat kohdussa, ja luojan kiitos, vaikka verta tuli kuin härän kurkusta, eivät johtaneet keskenmenoon :)
    Mutta koko ajan sitä pelkäsi, että jonain päivänä en vaan enää ookaan raskaana.
    Oon käynyt jokaisesta varhaisultrassa, tai mulla on ultrattu myös julkisella puolella ylimääräisiä kertoja noiden verenvuotojen takia. Tästä viimeisestä, ylläristä, kun olin niin kovin epäuskoinen, niin painelin varhaisultraan heti plussan jälkeen. Mulla ei ollut viikoista hajuakaan, joten juuri siksi menin.
    Ja joku siellä tosiaan oli, taisi olla täsmälleen samat viikot kuin sulla, 5+3 <3 Nyt jo 36+0 :D
    Mä oon kyllä niin iloinen sun raskaudesta <3 Muistan kun oot kirjoitellu raskautumisen vaikeudesta, niin on aivan ekstraihanaa lukea tämmöistä!=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan tosi pelottavaa ollut toi vuoto. Mä olisin itse ollut ihan hermoraunio varmaan!! Onneks sulla menny kaikki hyvin siitä huolimatta!

      Kohtahan sun vauva jo syntyyki :) Zemppiä loppuraskauteen!

      Poista
  4. Mullaki oli aina tosi epäsännöllinen ja viime kevät oli hirveen kiireinen yo-kirjotusten ja töitten takia. Muistan et kerran oksensin joskus ihan alussa mutta kesällä mulla tuli hirveet pahoinvoinnit enkä tienny mistä oli kyse. Kesä oli hirveen kuuma ja töissä mietittiin sen olevan nestehukkaa kun taju meinas lähtee. Menin lääkäriin ja ne anto mulle lihaksrelaksantei sillä niska muka niin jumissa. Onneks en syönny niitä koska vko sen jälkeen näytti plussaa. Olin ihan hirmusen pitkällä rv 15!!!
    Tuntu et olin hirveen tyhmä, miten en oo tajunnut. Söin e-pillereitä sillon ja ajattelin kesän takia lihoin vaa. No siinhän selvis miks olin niin "lihonnu" ja miks söin ihan jätti annoksii! Onneks pahoinvoinnit ei jatkunu enää syksyyn kun oli loput kirjotukset ja muuten minulla oli fyysisesti helppo raskaus.

    Ihania vauvauutisia ja onneksi olkoon!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta toi tarina :D Miten voiki olla, ettei oo huomannu mtn <3 Ja silti noinki pitkälle! Ei sitä vaan aina tajua :)

      Kiitos onnitteluista!

      Poista
  5. Kiva blogi,sait täältä uuden lukijan. :)
    Minulla tällä hetkellä 8+2 ja täysin oireeton raskaus. Pelottaa todella paljon että ne torstaina kun on eka neuvola sanoo ettei kuulu sydänääniä ollenkaan. En ole uskaltanut käydä varhaisultrassakaan. :/

    Nilla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekassa neuvolassa harvemmin kuunnellaan sydänääniä. Eka sydänäänien kuuntelu neuvolassa tapahtuu tuon ekan ultran (nt-ultra) jälkeen, joka on noin rv12.

      Poista
    2. Tervetuloa lukijaksi! Kiva kuulla, että säkin olet raskaana vieläpä aika samoilla viikoilla!!

      Joskus ne tosiaan kuuntelee äänet ja välillä ei, koska on tosi aikasta. Pidän peukkuja, että kaikki menis sulla hyvin!

      Poista
  6. Mä oon testannut heti, kovasta yrityksestä johtuen mulla oli kalenteriin merkattu aina testipäivä valmiiks :D
    Varhaisultrassa käytiin 7+0 ja siellä näkyi jo syke ja ihan pikkuinen pähkinä. Alkuraskaus oli fyysisesti ihan ok, ällötystä oli mutta oksentaa en joutunut. Henkisesti se oli aivan kamalaa aikaa ja nytkin kun mietin millä viikoilla oot niin iskee ihan kauhee ahdistus. Mulla on yks keskenmeno taustalla ja se alkoi vasta rv12, joten se pelko oli KOKO ajan läsnä ja joka minuutti mietin vaan, joko se on kuollut. Ja joka vessareissu vaan odotti koska se verenvuoto alkaa. Pääsin neuvolalääkärillekin ylimääräseen ultraan, koska olin niin hysteerinen ja itkeskelin vaan neuvolassakin. Pahimmat pelot loppu siinä rv15 paikkeilla kun sain kotidopplerin, jolla kuuntelin joka ilta pienen sydämenlyöntejä.

    Nyt on 21+2 menossa ja poitsu myllää päivittäin niin kovasti, ettei enää osaa pelätä. Rakastan mun isoa mahaa ja rakastan niitä potkuja enkä millään malta odottaa elokuuta, joilloin oman pienen saa syliin. <3

    Joten tiedän ihan tarkkaan, kuinka se aika matelee ja koko ajan pelottaa. Ihan hirveesti tsemppiä! <3 mä pidän peukkuja, että kaikki menee hyvin!

    T.Tiia

    VastaaPoista
  7. ekassa testasin kun menkat oli kuukauden poissa. En vaan voinut uskoo että olis johtunut raskaudesta tein plussan ja raskaus oli oireeton. Sitten toisest sama homma mutta ukko arvas mua ennen. Oli pakko saada kaiken aikaa laskiaispullia.. jep ne oli muka niin hyviä.. hmm vaikka en normisti voi sietää kermavaahtoa. Mutta se outo tunne mikä mulla oli koko aika etten ole oma itseni... tein testin plussa olin viikolla 7+3 kävin viel varmistamassa mehiläisessä ettei ollu edellisen raskauden hormooni juttuja. synnytyksestä oli ennen toisen plussaamisesta 2kk :D ikä eroo lapsilla 1kk&2 viikkoo. Onnea odotukseen ja tarrasukkia pikkuselle.

    VastaaPoista
  8. eikäää, voihan vauvakuume... :D äääh!

    VastaaPoista
  9. Mä oksensin esikoisesta rv4-40. Huomenna toisesta alkaa 14. raskausviikko ja laatta lentää kuudetta viikkoa joka päivä...

    VastaaPoista
  10. Mun ensimmäinen "oire" kun aloin odottamaan tyttöä (osasin yhdistää plussa jälkeen) oli se kun tein ja söin kolme mangojuustokakkua viiden päivän sisällä. Muistan myös että mulla tuli hassu fiilis, kun makoiltiin sohvalla ja tää tuleva isä sit laittoi päänsä mun mahan päälle. Tuli semmonen olo että siinä on joku muukin kun vaan me kaks!

    Onnea! <3

    VastaaPoista
  11. Mulla oli ensimmäisessä raskaudessa erilaiset alkuoireet kuin tässä toisessa, tai ainakin osittain. Molemmissa oli juurikin sitä lyhyttä viiltävää nippailua alavatsassa, ensimmäisessä oli rinnat tosi kipeet mutta toisessa ei lainkaan. Mutta ei minulla oikein oireet ole koskaan olleet alkuun niin selvät, että olisin pitänyt jotenkin hirmu todennäköisenä että paksuna olen. Enkä toisaalla osannut kuukautisistakaan laskea, koska ennen molempia raskauksia olin syönyt minipillereitä minkä takia kuukautisia ei ollut ja en siis tiennyt, mikä se normikiertoni olisi. Että eipä siinä auttanut sitten kun vaan tehdä testiä joskus 28 päivän tienoilla ja niin molemmat raskaudet sitten aikoinaan selvisi :D

    Niin ja tässä toisessa raskaudessa tosiaan oli verenvuotoa suht runsaana, minkä alkuun ajattelin tarkoittavan keskenmenoa mutta ensi viikolla lähtee raskausviikko 34. käyntiin :)

    Toivottavasti kaikki menisi tällä kertaa raskaudessasi hyvin ja onnellisesti!

    VastaaPoista
  12. Paljon onnea pienestä elämän alusta! :)
    Mulla ei ollut alkuraskaudessa minkäänlaisia oireita ja tein testin vasta 8. RVK:n tienoilla, kun kuukautisia ei ollut taaskaan kuulunut. Tuntui vain, että vaikka otin normaalin kokoisen (siis aika ison) annoksen ruokaa lautaselle, en saanut millään ahdettua kaikkea vatsaan, vaikka olisin periaatteessa vielä jaksanutkin syödä. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ongelma ruoan kanssa :D

      Ärsyttävää!

      Kiitos onnitteluista!

      Poista
  13. Onnea plussauksesta :) ite menen ihan samoilla viikoilla, samana pääsiäislauantaina tein haalean plussan. Eka neuvola tällä viikolla ja aion varhaisultrassa käydä oman mielenrauhani vuoksi. Sain keskenmenon viime syksynä 15 viikolla. 2 poikaa mulla on.

    VastaaPoista
  14. Oikeesti ihana asia ja tosi koskettava to jkun juoksit tapaamaan poikaystävää <3 Todella toivon, että tämä kannustaa sinua pitämään itsestäsi parempaa huolta! Epäsäännölliset ruoka-ajat, myöhään valvominen ja limut yms. eivät sairauksiesi kanssa yhdessä todellakaan auta raskautta! Kuten varmaan tiedätkin :) Kaikella rakkaudella <3 Laitathan myös päivärytmin Topin kanssa kuntoon? Taapero tarvitsee rutiineja, ei 12 asti nukkumista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tuo sairaus ole hallinnassa, thänks huolenpidosta :)

      Ei pojan päivärytmissä ole mitään vikaa. Kaikki eivät tarvitse kellontarkkoja rutiineja, mutta säännöllisyys on tosiaan ihan hyvästä. Ja voi kun edes itse nukkuisi kahteentoista, kyllä kelpais! T. Hormoneista iiiihan väsynyt.

      Poista

Kiitos, kun jätät kommentin!